16. marraskuuta 2015

bali 9.-28.12

Olin kirjoittanut ja ajastanut tämän postauksen valmiiksi lauantaiaamuksi, mutta Pariisin tapahtumien jälkeen postauksen julkaiseminen ei jotenkin tuntunut hyvältä. Koko lauantai meni vähän sumussa, surullisella fiiliksellä. Asia on edelleen mielessä ja meni itselläni ehkä siksikin jotenkin niin ihon alle, että olen pian lähdössä reissuun. Vieläpä yksin, se tuntuu tällä hetkellä jopa hieman ahdistavalta.

Kerroinkin jo tässä postauksessa, että loppuvuoden reissukohteeksi valikoitui loppujen lopuksi pitkien pohdintojen jälkeen Bali. Löysin sinne todella halvat lennot, joten päätös oli sillä sinetöity ja Filippiinit jää toiseen kertaan. Lähden reissuun tosiaan yksin ja Bali on siksikin ehkä parempi kohde tällä kertaa. Balilta löytyy tuttuja entuudestaan, lisäksi yksi kaverini tulee sinne viideksi päiväksi samaan aikaan kanssani ja jopa enoni viettää siellä joulua, yksin ei varmastikaan siis tarvitse varsinaisesti olla!

Mutta vaikka paikan päältä seuraa löytyykin, pakko myöntää, että varsinkin kaikkien viimeaikaisten tapahtumien takia kyseinen matka jännittää mua ihan perkeleesti. Mielessä pyörii tuhansia kysymyksiä ja välillä koko juttu tuntuu ihan paskalta idealta, en mä haluakaan lähteä, vaan viettää ihan tavallisen joulun perheen kanssa.

Entä jos en tutustukaan keneenkään ja mulla on kolme viikkoa ihan tylsää? Entä jos saan jonkun järkyttävän ruokamyrkytyksen ja kuihdun olemattomiin yksin jossain kämäisessä hotellihuoneessa? Entä jos näytän heiveröiseltä yksinreissaavalta pikkutytöltä ja mut ryöstetään heti ekana päivänä? Entä jos tapahtuu vielä jotain kamalampaa, Balillakin on sattunut Pariisin tapahtumien kaltaisia juttuja menneinä vuosina.

Niin, entä jos? Mut entäpä jos Bali onkin maailman siistein paikka, tutustun siisteihin uusiin tyyppeihin ja mulla on maailman siistein reissu? Sitä ei voi tietää, ellei lähde. Elämässä pitää aika ajoin tehdä jotain vähän pelottavaa, poistua sieltä omalta mukavuusalueelta. Lisäksi nyt pelolle ei saisi antaa valtaa, muuten kotoa ei voi poistua enää koskaan.

bali



Mulla on Balille paljon suunnitelmia. Haluan joogata jossain viidakon keskellä ja käydä hieronnoissa. Haluan ehkä kokeilla surffaamista. Olen laitesukeltanut kerran Thaimaassa ja se oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. Nytkin olisi ihana iskeä happipullot selkään ja kokea tuo sama uudelleen, mutta veikkaan, että tyydyn budjettisyistä tällä kertaa vain snorklaukseen. Olisi myös ihan mahtavaa osallistua jollekin kokkauskurssille, sillä aasialaiset ruuat ovat heikkouteni. Yksi eniten odottamistani asioista onkin ruoka, olen syönyt elämäni parhaimmat ateriat ravintoloissa, joissa on ollut eripariset muovituolit ja ruoka on maksanut muutaman euron.

Ruuan lisäksi odotan turkoosia vettä, polttavan kuumaa hiekkaa varpaiden alla, oranssin ja pinkin sävyissä hehkuvia auringonlaskuja. Odotan uusiin ihmisiin tutustumista ja hauskoja kokemuksia. Odotan sitä mahanpohjassa tuntuvaa kutkuttavaa fiilistä, kun lentokoneen pyörät irtoavat maasta ja koko seikkailu on vasta edessä.

Kollaasissa pukeutumishaaveita Balille. Aion asua kolme viikkoa farkkushortseissa, varvassandaaleissa, rennoissa mekoissa ja hippikoruissa, tukka suolavedestä takkuisena. Olen yrittänyt kuumeisesti kiertää UFFeja vintage-Levisten toivossa, leikkaisin niistä itselleni farkkushortsit, sillä kaupoista niitä on tähän aikaan vuodesta ihan turha etsiä. Kollaasin paisley-mekon tilasin Mangon outletista reilu kympillä. Simpukkakoruja aion hamstrata katukojuista ja kosmetiikaksi riittää korkealla suojakertoimella varustettu aurinkorasva sekä valkoinen kynsilakka.

Saako jo pakata rinkan?!

4 kommenttia:

  1. Sulla on munaa! Sehän on saletti, että reissusta tulee mahtava, etkä halua sieltä pois enää koskaan. ;) Parasta on se, ettei ole minnekään kiire, ei mitään pakollista tekemistä. Aurinkoa, chillailua, taivaallista ruokaa ja uskomattomia maisemia.. Huh. Menee ihan kylmätväreet!

    Voi vitsit.. Kun vain olisi rahaa lähteä jouluksi lämpimään, niin karkaisin itsekin kauas pois! Asiaa ei helpota se, että bongasin äsken 295 eurolla lennot krabille, jos vain olisi huomenna mahdollisuus ottaa ja lähteä. :D Piru vie.. Ens talvena sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, siitä en tiedä, välillä on niin pelkuri olo, näin jo painajaistakin reissusta! ;D Mutta uskon silti, että kun pääsen paikan päälle, mieli muuttuu ja mulla on mahtava reissu! Ja välillä pitää tosiaan tehdä jotain, mikä vähän pelottaakin.. Ja huh miten halvat lennot! En ihmettele että vähän kiinnostelis lähteä...

      Poista
  2. Oon ite lähdössä ihan vaan Eurooppaan viikonloppureissulle ja pelkään ihan kamalasti :D Mutta kuten sanoit, nyt ei voi antaa pelolle valtaa. En halua viettää loppuelämääni neljän seinän sisällä vaan nähdä ja kokea :) Tää postaus antoi mulle sellaista rohkeutta ja tsemppiä jota kaipasin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, en yhtään ihmettele! :/ Varsinkin kun nyt on tullut toinen toisensa perään uutisia suljetuista kentistä ja jalkapallostadioneista. Pari kaveriani on myös lähdössä pian Eurooppaan ja heidän kanssaan myös juteltiin, että pelottaa lähteä.. Jotenkin maailman tilanne on tällä hetkellä vaan niin kuumottava.. :( Mutta pelolle ei juu saisi antaa valtaa, muuten ei voi tehdä enää mitään. Ja mulle on hoettu tsemppaavia viestejä, että kuinka pieni todennäköisyys siihen on, että juuri siellä paikassa ja siihen aikaan tapahtuu jotain, missä olen. Kivaa reissua kuitenkin kaikesta huolimatta!<3

      Poista