25. marraskuuta 2015

opinnoista, unelmista ja itsensä kehittämisestä

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa teille vähän jotain pohtivampaa, tuli jotenkin sellainen fiilis.. Opinnoistani on toivottu monta kertaa juttua ja näin kolmannen vuoden ollessa käynnissä, ajattelin vihdoin kirjoittaa vähän enemmän aiheesta, aiemmin kun olen sivunnut niitä vain vähän sivulauseissa.

Jollain tavalla olen aiemmin ehkä halunnut pitää opintoni blogin ulkopuolella, mutta miksi en voisi niistä vähän kertoakin. Ehkä tekee hyvääkin sanoa ääneen, mitä opiskelee, miksi haluaa isona ja millaisesta työstä haaveilee joskus sitten tulevaisuudessa. Unelmien ääneen sanominen voi monesti auttaa niiden toteutumisessa.

P1019915


Opiskelen nyt siis kolmatta vuotta Tampereen Yliopistossa, Viestinnän, median ja teatterin yksikössä. Lyhyesti sanottuna pääaineenani on puheviestintä, mutta se ei juuri koskaan kerro ihmisille yhtään mitään. "Ai tuleeko susta puheopettaja?", on ehkä yleisin kysymys. Meidän oppiaine on siitä todella mielenkiintoinen, että hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että meiltä voi valmistua oikeastaan mihin tahansa työtehtäviin viestinnän ja vuorovaikutuksen alalta. Paljon riippuu omista mielenkiinnon kohteista ja siitä, mitä lukee sivuaineina. Meidänkin ryhmän sisällä tulevaisuudensuunnitelmat ja uratavoitteet vaihtelevat todella paljon, mikä on mukavaa, sillä kaikki eivät kilpaile ihan samoista työ- ja harjoittelupaikoista. Esimerkkeinä puheviestinnästä voi valmistua esimerkiksi konsultointi-, PR-, tiedotus-, tai henkilöstön kehittämistehtäviin. Itse luen pitkänä sivuaineena markkinointia ja vaikka mitään tarkkaa unelmatyöpaikkaa mulla ei tulevaisuudelle ole, haluaisin päästä työssäni yhdistämään joustavasti viestintää, PR:ää ja markkinointia muihin mielenkiinnon kohteisiini, kuten esimerkiksi muotiin, sisustukseen tai muuhun lifestyleen.

P1019920
Mulla kesti useampi vuosi ennen kuin pääsin opiskelemaan sitä mitä halusin (tarinastani olenkin kirjoittanut täällä ja sain sillon kyseisen postauksen ansiosta paljon kommentteja ja sähköposteja aiheeseen liittyen, kiitos niistä edelleen), mutta tällä hetkellä voin sanoa opiskelevani alaa, joka on täysin ja 100% mun juttu. Toki joinain epätoivon hetkinä kirjastolla puurtaessa tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta pääosin opiskelu on musta vain kivaa ja nautin siitä tunteesta, kun tiedän meneväni kohti unelmiani. Opintopisteitä on ropissut vauhdilla ja nyt ollaan menossa kovaa kohti kandin papereita (mitä en voi uskoa, sillä tuntuu, että olisin ihan juuri vasta aloittanut opintoni), nauttien kuitenkin samalla matkasta täysin rinnoin, sillä tärkeintä mulle ei todellakaan ole päämäärä, vaan juuri tämä matka. Meillä on ihan huippujengi koululla ja rakastan mun kuitenkin loppupeleissä melko huoletonta opiskelija-arkea.

P1019904

Mitä tulee sitten unelmointiin ja unelmiin.. Mä olen melko kunnianhimoinen ihminen, enkä todellakaan mene sieltä mistä aita on matalin. Uskon siihen, että jos on rohkeutta unelmoida ja myös valmis tekemään kovasti töitä niiden eteen, voi saavuttaa ihan mitä vain. Tykkään kovasti lukea sellaisia "voimaannuttavia" tekstejä ja halusinkin jakaa teille muutamia kanssabloggaajieni juttuja, jotka ovat syystä tai toisesta kolahtaneet muhun.

Vilmalla on monesti todella hyviä tekstejä itsensä kehittämisestä ja omien unelmien jahtaamisesta, kannattaa lukea esimerkiksi tämä postaus. Uskon Vilman tavoin siihen, että jatkuva itsensä kehittäminen, huomaamatonkin sellainen, vie koko ajan kohti tavoitteita. "Tee tänään valintoja, joista voit kiittää itseäsi huomenna". Matkalla kohti tulevaisuuden unelmatyöpaikkaa voin tehdä jo nyt paljon asioita. Opetella uusia taitoja, luoda kontakteja, pyrkiä jatkuvasti kohti parempia kesätyöpaikkoja ja hakeutua projekteihin, joista voi olla tulevaisuudessa hyötyä.

Vilma on kirjoittanut myös ympärillä olevien ihmisten tärkeydestä. On hyvin tärkeää, että ympäröi itsensä oikeanlaisilla ihmisillä. Kannustavilla, positiivisilla ja inspiroivilla ihmisillä. Tällaisten mun omassa lähipiirissä olevien kannustavien, positiivisten ja inspiroivien ihmisten lisäksi mulla on monia uraidoleita tai ihmisiä, joiden toimintaa tai luonteenpiirteitä ihailen ja kunnioitan valtavasti. Etsi itsellesi tällaisia idoleita ja seuraa vähän, mitä he tekevät ja miten he toimivat.

P1019918
Myös Elisalla on mielestäni usein todella inspiroivia tekstejä rohkeudesta ja unelmien tavoittelusta. Kannattaa lukea esimerkiksi tämä ja tämä postaus. Elisan tavoin myös mä pelkään kuollakseni jämähtämistä, tyytymistä ja katkeroitumista. Meidän kaikkien tulisi aika ajoin hypätä kohti tuntematonta ja tehdä juuri se, mikä eniten pelottaa. Kysyä itseltään, "mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä vain ilman epäonnistumisen pelkoa". Ja sitten tehdä juuri se. Jos elämässä on jotain, mihin on tyytymätön, asialle pitää tehdä jotain, ei jäädä murehtimaan sitä, miksi asiat eivät ole toisin. Sellainen katkeroittaa ihmisen. Toki on myös ne asiat elämässä, joille ei ehkä voi mitään. Niihin ei auta kuin oikeanlainen asenne. Oikeanlainen asenne on muutenkin melko usein vastaus melko moneen asiaan.

P1019927
Unelmia jahdatessa yksi tärkeä asia on paitsi sanoa ne ääneen, myös konkretisoida se, mitä oikeasti haluaa. Jakaa pitkän tähtäimen unelmia myös pienempiin, nopeammin saavutettaviin "välitavoitteisiin". Yksi hyvä tapa tähän on aarrekartta, jollaisista olin kyllä lukenut aiemminkin, mutta jollaisen askartelin eräänä sunnuntaina ihan omissa pilvilinnoissani Nooran & Nooran innoittamana. Aarrekartan ideana on visualisoida haluamansa esimerkiksi keräämällä lehdistä kuvia ja sijoittamalla ne paikkaan X, josta ne näkee joka päivä. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan täysin turhanpäiväiseltä, mutta ainakin mä saavutin omaa aarrekarttaa tehdessäni sellaisen hyvänmielen flow-tilan, jota usein kaipaa. Lisäksi kartastani tuli, vaikka itse sanon, aika hieno ja nyt se toljottaa mua joka päivä vaatekaappini oven sisäpuolella muistuttamassa mua tavoitteistani ja unelmistani. Ja jos niistä uraidoleista puhutaan, on Noora K. mulle kyllä yksi sellainen. Tyyppi joka kuunteli sydäntään ja vaihtoi kovan työn tuloksena ihan täysin uransa suuntaa. Ollaan Nooran kanssa vaihdettu vuosien mittaan muutamakin sähköposti liittyen työelämään ja urajuttuihin ja on ihan mieletöntä, että saatuaan joskus itsekin apua työelämään liittyvissä jutuissa, nyt hän on halunnut jakaa apuaan myös eteenpäin.

P1019931




Postauksen kuvat on muuten Tampereen uudesta, ihanasta Fazer Café Temposta, johon ollaan nyt paettu muutamia kertoja tekemään koulujuttuja kavereiden kanssa. Jämähtämiseen liittyen yksi asia, jota kartan kuin ruttoa, on sellainen pelkkä arjen ja elämän suorittaminen. Rutiinit on ihania ja kaipaan niitä lomilla, mutta arjesta on helppo tehdä pienillä jutuilla ihan himpun verran kivempaa. Mene välillä kahvilaan tekemään töitä, käy leffassa tai juo lasillinen viiniä ruuan kanssa ihan tavallisena tiistai-iltana. Elämä on tässä ja nyt ja vaikka kurkottelee kohti niitä unelmia, ei saa unohtaa sitä matkaa kohti niitä, sillä loppupeleissä se on kaikkein tärkeintä.

Tällaista tajunnanvirtaa tänään.. En tiedä saitteko yhtään langan päästä kiinni sekalaisesta sepustuksestani. Sellaista vaan ehkä halusin tähän keskiviikkoon sanoa, että ympäröikää itsenne positiivisilla ihmisillä, uskokaa unelmiinne, tehkää niiden eteen töitä ja muistakaa aina aika ajoin astua myös sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Inspiroivaa ja energistä keskiviikkoa kaikille!

12 kommenttia:

  1. Awwww! <3 Ihan mahtavaa, jos olen voinut olla avuksi. Hyvä kuuluu laittaa kiertämään. :) Ja aarrekartta kannattaa kyllä kaikkien askarrella. Sitä kautta voi selkitytyä moni asia ja sitä paitsi se on superhauskaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww sinne!<3 Todellakin, oon saanut varsinkin tosta sun uravaihdoksesti tosi paljon inspiraatiota! :) Ja aarrekartan teko oli kyllä superhauskaa, yhden sunnuntai-illan vietin paperisilpun ja saksien keskellä innoissani kuin pikkulapsi!

      Poista
  2. Ihana teksti, Lilli! Tää ois voinut olla suoraan mun kynästä :) olen myös todella kunnianhimoinen (vähän liiankin), ja pelkään yli kaiken sellaista jämähtämistä, tyytymistä ja suorittamista. Huono puoli tässä on, että olen myös todella kärsimätön :D asioiden kun pitäisi tapahtua aina heti. Siihen on pitänyt työelämässä opetella, että asioita kyllä tapahtuu, mutta se voi viedä aikaa.

    Hienoa, että olet löytänyt oman juttusi, sillä se on paras tunne ikinä! :) tuo aarrekartta on sellainen, joka minun on pitänyt tehdä jo pitkään - ehkä nyt vihdoin toteutan sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi, kiva kuulla!<3 Mä tiedän että meissä on monia samanlaisia tällaisia piirteitä, niissä on omat hyvät ja huonot puolensa! ;) Tee ehdottomasti aarrekartta, se on kivaa!

      Poista
  3. Hei kiiitos tästä postauksesta!

    Olen itse ollut ihan muksusta sitä mieltä, että menen opiskelemaan viestintää. No abivuonna sain kuulla, että 'töitä ei oo, älä ees yritä'. No sit hain oikikseen enkä päässyt (onneksi). Nyt opiskelen toista vuotta kauppakorkeassa, mutta itku, tää ei oo mun juttu. Halajan sinne viestintään edelleen. Jotenkin ehkä pelottaa, että kun voisin olla ekonomi ja tehdä jotain johtajan töitä, haluaisin vain tehdä viestinnällisiä tehtäviä.

    Haha all in all tämän avautumisen päätteeksi, oon päättäny nyt että nyt keväällä tai seuraavana haen taas sinne viestintään ja toivon, että pääsen. :) Tampereelle juurikin hakisin niin pallottelen nyt puheviestinnän ja journalistiikan välillä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ole hyvä! Mukava jos tästä oli apua ja sait vähän näkökulmaa opintoihisi :) Kauppakorkea on varmasti hyvä, jos ei ihan tiedä mitä haluaa, se avaa ovet niin moneen paikkaan ja työllistymismahdollisuudet ovat tosi hyvät. Voisitko kuvitella opiskelevasi sivuaineena jotain viestintään liittyvää? Riippuu tietysti paljon siitä, missä kaupungissa opiskelet..

      Jos kuitenkin aiot hakea ensi keväänä uudelleen viestintään, kannustan siihen kyllä ihan täysillä! Ja meidän yksikköä suosittelen tietty ihan kympillä! ;) Ja jos multa kysytään, hae ehdottomasti mielummin puheviestintään kuin journalistiikkaan. Mä itse hain aiemmin juurikin journalistiikkaan, mutta nyt olen tyytyväinen, etten sinne koskaan päässyt. Meiltä voi valmistua paljon monipuolisempiin tehtäviin, kuin vain toimittajaksi. Ja jos multa kysytään, toi ettei viestintäalalla olisi töitä, on ihan hölynpölyä. Toki ajat ovat vaikeat kaikilla aloilla, mutta viestintä on kasvava ja jatkuvasti muuttuva ala, jolle tarvitaan koko ajan lisää asiantuntijoita.

      Jos kaipaat enemmän vinkkejä tai muuta apua, niin laita ihmeessä sähköpostia, autan mielelläni! :)

      Poista
  4. Tää oli hyvä teksti. Ja oli pakko lukea myös se sun aikasemminkin kirjoittama opiskeluun liittyvä teksti.
    Mulla on itsellä menossa välivuosi opiskellen ja töitä tehden. Mun unelma olis jonain päivänä olla hammalääkäri ja nyt niitä kohti mennään. Oon ite myös samanlainen, että kun jotain päätän mä toteutan sen. En ehkä pääse vielä ens kevään sisään, mut kyl mä tiedän et joskus on mun vuoro. Töitä se vaatii mut siihen oon valmis.
    Tsemppasit mua taas eteenpäin- kiitos! :)
    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, mukavaa että tykkäsit! Hienoa että oot löytänyt oman juttusi ja unelman, jota kohti ponnistella. Se on jo paljon, mulla kesti useampi vuosi löytää se oma juttuni. Paljon tsemppä luku-urakkaan, ihan varmasti sullekin aukeaa vielä ovet tuolla asenteella! :)

      Poista
  5. Ihana kirjoitus ja sen takia päätinkin ensimmäistä kertaa ikinä kommentoida.. Se edellinen postaus aikoinaan herätti minussa paljon tunteita. Niin sama tarina täälläkin, muistan silloin huokaisseeni, että ihanaa kun jollakin muullakin on ollut samanlaista, lähipiirissäni kun tuntui kaikille olevan hyvin selvää mitä haluaa opiskella jne..

    Mutta se miksi nyt päätin jotakin raapustaa oli tuo tekstin loppuosa, tuntui kuin olisit kirjoittanut suoraan minulle, hih ;) "Ympäroi itsesi oikeanlaisilla, positiivisilla ja kannustavilla ihmisillä..." Näin aion tehdä, hassua että juuri sä oot saanu eniten ajatteleen tätä asiaa. Kiitos siitä.
    -Fazer Cafe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kiva kun päätit kommentoida ekaa kertaa! :) Ja todellakin, positiivisilla ja kannustavilla ihmisillä elämässä on tosi iso merkitys, sen jos jotain on todellakin huomannut, mitä vanhemmaksi on tullut! Kiva kuulla, olen otettu tuosta :)

      Poista
  6. Moikka. Sun iskä sanoi, että kirjoitat blogia. Tulin kurkkaamaan. Täällähän sä oot:) Sama Lilli kuin lapsena♥Olit jo silloin niin taitava. Hassua, että meistä tuli sellaisia kuin lapsena olis voinu kuvitella. Kuin yö ja päivä, mutta silti meillä synkkas. Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Saara! <3 Siis näin tän sun kommentin vasta nyt, kun se oli jostain syystä mennyt roskapostien joukkoon?? Mutta ihana kun kommentoit, ja hih, hauskaa kyllä, hyvin sanottu toi että meistä tuli ihan sellaisia kuin lapsena olis voinutkin kuvitella, toi on ihan totta kyllä :) Terkkuja sinne<3

      Poista