21. syyskuuta 2016

illallinen taivaan alla ja ystävyydestä

Luulin jo jossain vaiheessa, että olin iskenyt blogiin ihan kaikki kesäkuvat, mutta tulinkin aika iloiseksi, kun löysin nämä kuvat lymyilemästä koskemattomana kansiostaan. Sinne ne oli unohtuneet, toisin kuin ilta, jona ne otin.

Illallinen taivaan alla, se oli homman nimi ja aika perfektsioone homman nimi olikin. Tai mitä veikkaat, mitä ilta voi olla, jos sellaisen idyllisen vehreän helsinkiläiskerrostalon pihaan iskee kolme pöytää yhteen, niille pitkän valkoisen pöytäliinan, pöydät täyteen herkkuja ja niiden ympärille sekalaisen seurakunnan hyviä tyyppejä?

P1019275
Pidettiin samanlaisella konseptilla illallinen viime kesänäkin ja koska se oli menestys, päätettiin tänä vuonna järkätä homma uudestaan viime kesän kämppikseni kanssa. Molemmat kutsuivat pari kourallista ystäviä paikalle, tyttöjen Whatsapp-ryhmä kävi kuumana, kuka tuo mitäkin ja mitä puuttuu vielä. Pojille jätettiin sellaiset helpot hommat kuin patongit ja viinit, ettei vaan voi mennä pieleen.. Ei mennyt. Social Wines toimitti meille myös vähän sangriaa ja cavaa, nekään eivät menneet pieleen.

P1019279
Kasailtiin alkuillasta pöydille porukan tuomia herkkuja ja hihkuttiin innosta. Caesar-salaattia, couscous-salaattia, juustoja, suolaista piirakkaa, wrappeja, juustokakkua, mustikkapiirakkaa, suklaakeksejä, hedelmälautanen.. Kyllä meikäläinen on enemmän tyyppiä live to eat, kuin eat to live, piste.

P1019311


P1019261
Ja jos rakastan ruokaa, niin vielä enemmän rakastan ihmisiä, jotka rakastaa ruokaa. Mun mielestä parhaita on tällaiset kokoontumiset, joihin omat kaverit tuo omia kavereita. Koska eihän mun kavereilla voi olla kuin hyviä tyyppejä kavereina. Ja sitten tutustuu aina uusiin mahtaviin tyyppeihin.

P1019348
Halusinkin tämän postauksen myötä kertoa paitsi Illallisesta taivaan alla, myös vähän mun ystävistä. Kun on kaukana kotoa (well, ei nyt niin kaukana, mutta tiedätte mitä tarkoitan), oppii aina jotenkin näkemään vähän paremmin taas siihen lähelle. Ei sillä, etten muistaisi aina olla kiitollinen ihmisistä mun elämässä, mutta poissa kotoa se jotenkin korostuu entisestään. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hemmetti että mulla on ihania ystäviä. Rohkeita, lahjakkaita, sympaattisia, empaattisia, energisiä, aikaansaavia ja kauniita, ulkoisesti ja sisäisesti.

P1019288

P1019329
On etuoikeutettu olo, että mulle on säilynyt niin upeita ystäviä ja kavereita monista elämänvaiheista, tähän päivään asti. Yhden kaverini kanssa ollaan tunnettu hiekkalaatikolta saakka ja ala-asteen paras kaverini on edelleen yksi parhaista ystävistäni. Pallo mun jalassa, joka ei siitä lähde koskaan. Ihan hassua, että hän on nähnyt kaikki mun elämänvaiheet, ylämäet ja alamäet. Ylä-asteelta ja lukiosta on säilynyt meidän porukka, joka viikonloppuisin valtasi Villa Valton eteisen korkkareineen ja meikkeineen, ja kohta oltiinkin jo Lahen Onnelassa tanssimassa pöydillä. Nykyisin keretään näkemään vain pari kertaa vuodessa koko porukalla, mutta joka kerta juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. 

Lukion jälkeen työelämä imaisi mut mukanaan ja ihmettelen vieläkin, mikä hitollinen tuuri mua kohtasi, kun samassa työpaikassa oli neljä upeaa mimmiä, joiden kanssa oltiin kaksi vuotta kuin perhe. Opiskelukuviot ja äitiyslomat rikkoi Penan perheen, mutta sama perhe on tulossa mua tänne ihan pian moikkaamaan. Ottivat vaan tosta noin lentoliput ja sanoivat että mehän tullaan. Okej, okej, maailman ihaninta! Ja jos mulla oli siihen aikaan yksi perhe töissä, niin toinen perhe myös vapaa-ajalla, Kisca-family jonka kanssa heitetään yläfemmaa vieläkin, vaikka kisca onkin jo laittanut lapun luukulle.

P1019271
Muistan kuinka kaikki nää perheet teki lähtimisen Helsingistä silloin niin vaikeaksi. Onneksi Tampereelta löytyi vielä yksi perhe lisää, Karhukopla, jonka olemassaolo on ollut jotain maailman tärkeintä. Jos Karhista ei olisi, olisin varmasti pakannut laukut jo aikapäiviä sitten ja tullut Tampereelta maitojunalla kotiin. Tällä hetkellä ympäri maailmaa ja eri aikavyöhykkeillä, mutta kohta taas kotona, ihan niin kuin ennenkin.

Viimeisten parin vuoden aikana, vietettyäni melkoista matkalaukkuelämää Helsingin ja Tampereen (ja oikeastaan koko muunkin Suomen) välillä, olen saanut kannoilleni vielä koiratarhallisen rakkaita piskejä (#keesinkoirat), joita ilman olisi jäänyt monet (kymmenet) hauskat bileet bilettämättä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

Niin, ja onhan tämän hassun pikku blogiharrastuksenkin kautta tutustunut aika mielettömiin tyyppeihin! Unohtamatta kaikkia muita yksittäisiä ystäviä - on mulla aika pirun hyvin vaan nämä frenu-asiat, best ja huoh..

P1019306
Mun piti tässä siis ihan nopskasti illallisjuttujen ohella tosta noin vaan kertoa siitä, kuinka onnellinen olen ystävistä mun lähellä. Lopultahan tästä tuli pitkä kuin nälkävuosi, tai Oscarien kiitospuhe, mutta hitto sellaisen Oscarien kiitospuheen jokaikinen mun ystävä ansaitseekin. Kiitos kun olette. Omia itsejänne ja inspiroivia just sellaisena kuin olette. Ja siinä niin, ihan lähellä, vaikka välimatkaa olisikin välillä vähän enemmän.

P1019273

Jos ja kun luet tätä, just, yksi mun ystävistä, niin haluan vaan sanoa, että Nähdään taas pian ja otetaan lasi valkkaria sen kunniaks. Tai kossuvissy, tai kaks. Tai mennään lenkille, tai leffaan. Ootte rakkaita. Ja nyt tietty vähän itkettää täällä, meren toisella puolen.

4 kommenttia:

  1. Pus <3 Jutskataan taas joku pv!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jutskataan!<3 Ja ne lennot hei, buukkaukseen! ;)

      Poista
  2. Näyttää ja kuulostaa kyllä aivan ihanalle tavalle viettää kesäiltaa :)

    VastaaPoista