3. marraskuuta 2016

miehet, miehet, miehet

Tänään ajattelin poiketa ihan täysin blogin normaalista kaavasta, sillä tänään keskustellaan miehistä. Kyllä. Miehet, tuo Lääväluolan yksi yleisimmistä puheenaiheista. Kesän jälkeen keskustelu on vain siirtynyt Ellun terapiasohvalta Whatsappin ryhmäkeskusteluun, mutta aihe on ja pysyy.

Mähän en ollut koskaan varsinaisesti ollut sinkku vielä pari vuotta sitten. Olin se joka oli aina seurustellut. Ensin kolme vuotta ja sitten melkein viisi vuotta. Kuuntelin ja yritin vaihtelevalla menestyksellä auttaa mun kavereita niiden mieskuvioiden kanssa. Samalla kiittelin yläkerran herraa, ettei mun tarvinnut keitellä tuota soppaa, kauhean monimutkaisen kuuloista. Kunnes löysin itseni reilu pari vuotta sitten juurikin justiin tuosta samasta porisevasta sekametelikeitosta. Läyhäämästä ihan samalla tavalla niistä kaksilahkeisista, joiden kanssa olin ollut treffeillä, niistä joiden kanssa tokia treffejä ei ainakaan tulisi ja niistä, joista ei helvetti osannut yhtään ottaa selvää, että mikä meininki.

Kun reilu kaksi vuotta sitten pääsin virallisesti sinkkuelämän makuun, mulle aukeni täysin uusi maailma. Sanotaanko nyt vaikka näin, että hauskimmat ja mielenkiintoisella tavalla oudoimmat kaksi vuotta elämässäni. Deittailumaailmassa tuntuu olevan omat, kirjoittamattomat sääntönsä, joita kaikki kuitenkin noudattavat ihan eri tavalla. Jännitysmomentteja ja sitä läyhäystä Lääväluolan terapiasohvalla ovat aiheuttaneet monesti ainakin seuraavat aihealueet: kenen kuuluu maksaa ekoilla treffeillä, milloin voi laittaa viestiä, miksi kundien alotuslainit Tinderissä on aina ihan helvetin tylsiä ("mitä kuuluu?"), miksi se käytti tätä hymiötä viestissä tai miksei se käyttänyt nyt hymiötä ollenkaan, miksi se katos kivojen treffien jälkeen kuin pieru Saharaan, miksei kukaan puhu suoraan, miten joku voi luulla että teidän välillä on kemiaa, vaikka itse harkitset sairauskohtauksen näyttelemistä, jotta pääsisit pois paskoilta treffeiltä, jne., jne., listaa voisi jatkaa loputtomiin.

p3
Mulla on pääasiassa käynyt ihan hemmetinmoinen tuuri tyyppien kanssa joita oon deittaillut. Suurin osa on ollut oikein fiksuja ja hauskaa seuraa ja vaikka jutussa ei olisi ollut loppupeleissä mitään sen kummempia tunteita, oon viettänyt hauskoja hetkiä ja saanut avartaa maailmankuvaani. Oon muun muassa seikkaillut pitkin pilkkopimeää Suomenlinnaa, kiivennyt luvatta suljettuun mäkihyppytorniin, syönyt iltapalaa Kämpissä, käynyt juoksulenkillä, ollut pulkkamäessä ja mulle on tehty omin pikku kätösin romanttinen kynttiläillallinen. Kaikista on jäänyt superhauskat muistot ja en oo koskaan katunut yksiäkään deittejä. Mutta on mun tielle osunut niitä mätämuniakin, sekä vähintäänkin sellaisia outoja tapauksia, joiden mielenliikkeiden analysointiin on käytetty tunti jos toinenkin terapiasohvalla itkien tai nauraen. Tässä muutama tapaus ja elävä esimerkki deiteistäni:

Herra Runopoika - tämä oli herttainen tapaus ja muistelen häntä edelleen lämmöllä, mutta liika on liikaa. Vietettiin superkivat treffit, mutta kun seuraavana päivänä saan soiton, että mua odottaa kotona kukkalähetys, herää jo epäilys. Lähetys sisältää jättimäisen kimpun yksiä suosikkikukkiani, liljoja, sekä itserustatun runon, jossa muun muassa kehutaan silmieni loistavan kilpaa smaragdien kanssa... Musta on ihanaa saada kukkia, mutta tää kaikki oli vaan liikaa. En muista itkinkö, nauroinko vai hyperventiloinko ekana. Päätin antaa tyypille vielä mahdollisuuden, mutta ylenpalttiset korulauseet jatkuivat ja viikon päästä pääsin onneksi kesän jäljiltä pakenemaan takaisin Tampereelle.

Herra Kissamies - herra kissamiehen iskin kerran salilta (en siis tiennyt vielä siinä vaiheessa, että hänellä on kissa). Menin juttelemaan ja vaihdettiin numeroita. Laiteltiin viestiä, sovittiin että mennään joskus yhdessä treenaamaan ja nähtiinkin kerran. Kun myöhemmin kyselin pariinkin otteeseen, jos hän olisi halunnut tehdä jotain, sain vastaukseksi jotain epämääräistä hänen kissaansa liittyen. Kissa oli mennyt sekaisin ja sitä piti vahtia, tai kissa oli nyt vähän huonossa hapessa ja miehellä oli paha mieli sen takia. Joo joo, got it, ehkä pystymme havaitsemaan, että kissaherran kiinnostus mua kohtaan ei ollut siellä korkeimmalla levelillä, mutta tekosyyt koskien kissaa jaksavat naurattaa edelleen.

Herra Merrel-sandaali - menin kerran Tinder-treffeille miehen kanssa, jonka Tinderkuvat olivat antaneet ymmärtää, että kyseessä voisi olla ihan kivasti pukeutuva tyyppi, tai ainakin sellainen, jonka tyyli olisi helposti jalostettavissa parempaan suuntaan, jos lempi muuten leimahtaisi. Kun saavun treffipaikalle, näen ensimmäisenä herran seisovan paikalla reippaissa reisitaskushortseissaan ja Merrel-sandaaleissaan. KYLLÄ, niissä sellaisissa Merrel-vaellussandaaleissa, joissa ylipainoisilla saksalaisturisteilla on yleensä vielä valkoiset tennissukat kivana pikku lisänä. Valkoisia tennissukkia tällä herralla ei sentään ollut, mutta muuten pystyin sanomaan jo ensimmäisen vilkaisun perusteella, ettei meillä tulisi olemaan mitään yhteistä. Pelkoni osoittautui hyvinkin todeksi ja puhuin kohteliaisuussyistä tunnin hänen kanssaan kivistä ja kävyistä, jonka jälkeen poistuin paikalta vedoten kämppisten kesken pidettävään reality-tv-iltaan.

Herra Spontaani - kerkesin käydä tämän herran kanssa yhden kerran treffeillä ennen lähtöäni Tukholmaan. Meillä oli ihan hauskaa ja olisin voinut nähdä häntä uudestaankin, jos edessä ei olisi ollut muutto toiseen maahan. Jatkettiin kuitenkin tekstailua ja kohta tyyppi ilmoitti, että aikoo tulla moikkaamaan mua Tukholmaan. Ennen kuin kerkesin oikeastaan ajattelemaan mitään sen tarkemmin, tyyppi oli varannut lentoliput ja hotellin Tukholmasta ja yksi dinneripöytäkin oli jo plakkarissa. Tykkään spontaaniudesta ja tuollaisesta yolo-meiningistä, että tehdään vaan, joten ajattelin että ihan kivaa että tulee, vaikka tuo kaikki panostus ehkä vähän oudolta tuntuikin. Jo ekana päivänä kävi vaivaannuttavan selväksi, etten halunnut tyypistä mitään muuta kuin kaveria. Yritin kovasti pitää yllä hyvää fiilistä (koska toinen nyt oli tullut Tukholmaan asti mun takia), mutten lopulta vaan pystynyt enää ja kerroin suoraan mun fiiliksistä. Tyyppi joutui lopulta menemään yksin varaamalleen dinnerille ja mua hävetti maailman eniten.

Herra Yh-isi - tutustuin tähän sporttiseen kundiin yllätys, yllätys Tinderissä ja käytiin muutaman kerran lenkillä. Pimeällä syysilmalla oli tosi nastaa, että oli lenkkiseuraa ja tultiin hyvin juttuun. Jossain vaiheessa tyyppi kertoi, että hänellä on kaksi lasta. Olin juuri eronnut, enkä todellakaan etsinyt mitään lenkkiseuraa vakavampaa, joten ajattelin, että mitäpä tuo nyt haittaa, en ole tässä heidän äitipuolekseen ryhtymässä. Yh-iskä oli kuitenkin ilmeisesti saanut vissiin jotenkin vääriä viboja ja kun jossain vaiheessa ilmaisin fiiliksistäni, hän suorastaan raivostui ja kertoi mulla "olevan vielä käsittelemättömiä asioita itseni kanssa", no juu totta helvetissä on, vai mitäpä lottoat, kuinka suurella todennäköisyydellä 24-vuotias juuri eronnut mimmi haluaa ryhtyä lastesi kind of äitipuoleksi??

Vaikka tielleni on siis mahtunut mitä erilaisimpia deittejä, pisimmän korren oudoissa tai kiusaannuttavissa treffikokemuksissa vetää varmasti kaverini, joka on kerran tullut treffeiltä kotiin itkien, sillä kyseiset treffit olivat olleet niin kiusalliset. Tällaisia hetkiä varten pitäisikin aina muistaa back-up plan ja kaveri puhelimen päässä...

p1


Nyt olen viihtynyt viimeiset kaksi vuotta enemmän ja vähemmän sinkkuna, enkä todellakaan ole etsimällä etsimässä mitään tulevaa aviomiestä itselleni. Deittailu on mun mielestä hauskaa ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin. Oma tapani on hyvin suora, tiedän jo oikeastaan ensimmäisellä kerralla, haluanko nähdä tyyppiä enää koskaan ja kerron kyllä aika nopeasti, mitä mieltä asioista olen. Ainoa mitä toivoisinkin tähän vallitsevaan Tinderajan deittailukulttuuriin, on suoraan puhuminen tai edes käytöstavat. Pupulandian Jenni kirjoitti aiheesta mielestäni osuvan postauksen joku aika sitten.

Vaikken sitä unelmien prinssiäni juuri nyt haekaan, en aio taistella vastaan, jos sellainen sattuu kohdalle. Siihen asti viihdyn kuitenkin vallan hyvin sinkkuna ja nautin tästä vapaudentunteesta, jota en nuorempana koskaan kokenut. Kun eteen joskus kuitenkin osuu mies, joka ei oo liian outo, mutta kuitenkin tarpeeks outo kestämään mun juttuja, oon valmiina.

p2

Loppuun vielä todettakoon, että voi luoja, ruotsalaiset ja varsinkin tukholmalaiset miehet ne vasta oma lukunsa onkin... Mutta siitä sitten ehkä toisessa postauksessa, sen verran olisi tästä aiheesta asiaa, että palstatila ei millään riitä yhdellä kertaa.

Ja nyt kuulisin mielelläni, mikä on ollut teidän paskin tai mieleenpainuvin treffikokemus?! Pliis, jakakaa tarinoita!! :D

35 kommenttia:

  1. Hih, olipa ihanan virkistävän erilainen postaus :D

    Mää kuulun siihen kategoriaan, joka on nyt kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ensimmäisen poikaystävänsä kanssa, jonka kelkkaan hyppäsin 17-vuotiaana, eli outoja treffiseuralaisia en ole kohdannut... Se ei todellakaan olkut mikään mun oletus elämän sujumiselle, mutta oon kyllä enemmän kuin onnellinen enkä koe jääneeni mistään paitsi :)

    Ihan hullun hauskaa kuitenkin päästä lukemaan näitä sunkin juttuja! Sun suhtautuminen deittailuun kuulostaa ihanan järkevälle ja jalat maassa olevalle. Suoruus ja rehellisyys paritettuna kohteliaisuuden kanssa tuntuu kyllä olevan sellainen juttu, mistä monen muun kannattaisi ottaa myös oppia!

    Hei, pakko kertoa tähän loppuun vielä yhdestä hullusta deitistä, joka mun rakkaalle ystävälle tuli vastaan. Mies pyysi häntä treffeille yliopiston ruokalassa ja kun he sitten menivät treffeille lenkille ja kahvilaan niin kahvilasaa kävi ilmi, että mies oli lopettanut istumisen :'D eli kyllä, tyyppi oli slaavikyykyssä vieressä koko kahvittelun ajan, kun ystäväni istui :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopettanut ISTUMISEN?! :D :D :D

      Poista
    2. No jep!! Niin kuin kaikki muutkin.... EI KUN SIIS...?! :'D

      Poista
    3. Kiitos Kirsi! :D Sulla on käynyt tuuri, että oot löytänyt sen oikean kerralla, ei ole näitä sammakoita tarvinnut pussailla! ;DD

      Ja kiitos, toivon ainakin niin ja olen saanut kyllä kiitosta siitä, että olen sanonut asiat suoraan. En mä jaksa mitään pelailuja, kellä on sellaiseen edes aikaa?

      Ja siiis tää sun ystävän deitti......... Mä tipuin ihan täysin ':DDDDDD OMG. Mistä tää jengi tulee?? Mä en ois varmaan pystynyt istumaan noita treffejä loppuun saakka pokerinaamalla :DDD

      Poista
    4. Meinasin kuolla nauruun tuossa "lopetti istumisen" jutun kohdalla :--------D

      Poista
  2. Voi apua :'D Mikä hauska postaus. Olen tuollainen samanlainen ikiseurustelija, mutta kyllä niitä mielenkiintoisia kokemuksia silti mahtuu mukaan.. :D Saa nähdä jos joskus innostun niistä kirjoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aahaha, kiitos Erica! :D Hei kirjoita joojoo, ois niin hauskaa lukea muittenkin treffikokemuksia!! :DD

      Poista
  3. Hahah mahtavaa! Tykkään myös tutustua uusiin ihmisiin, mutta treffeillä en ole enää jaksanut käydä pitkiin aikoihin, vaikka sinkku olenki. Jotenkin, äh, kauhea vaiva ja usein ne ei mitään erikoisia kuitenkaan ole. Ja tuntuu että miehet on ylipäätään nihkeitä lähtemään treffeille, miten oot saanut niitä raahattua pulkkamäkeen tai muualle?? :-D Mitään tosi outoja treffikokemuksia ei tuu mieleen, mutta kyllä mulla menee maku aika nopeasti jos mies a. puhuu vaan itsestään, b. ei tarjoa edes kahvikupillista/drinkkiä (oon ehkä vähän vanhanaikainen), tai esim. avaa ovea, c. on sellainen juro.

    Pitäisipä aktivoitua treffailussa, eipä kai kukaan täältä kotoakaan tule mua hakemaan! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahh, en mä tiiä?! Mä aina vaan spontaanisti ehdottelen kaikkea tollasta typerää, vähän testailenkin, että onks ne ihan tosikkoja! ;) Ja sitä paitsi, melkein vihaan perinteisiä mennään kahville tai leffaan -treffejä. Booooring!

      Ja ah jooo.. jurot ja epäkohteliaat. Bye bye saman tien..

      Heh, nyt kuule aktivoitumaan, ei sitä tiedä kuka unelmien tyyppi sieltä kävelee vastaan! ;)

      Poista
  4. Lilli niin mahtava postaus! :D Nauroin ihan vedet silmissä. Ja kiittelin sitä, että moinen aika on osunut omallekin kohdalle joskus, oli se oikeesti vaan usein just noin hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhhaha kiitos Eve!!<3 Mahtavaa että säkin oot kokenut näitä deittailuaikoja, onhan tää nyt vaan kaikessa surkuhupaisuudessaan kokemisen arvoista! :D

      Poista
  5. Ihan mahtava postaus! Voin niiiiin samaistua! Mulla on ollut niiiin paljon mieleenpainuvia deittejä, mutta yhdet erityisen mieleenjäävät vietin, kun olin juuri eronnut. Deitit olivat kaikinpuolin täydellisen kuuloiset (drinkit Mattolaiturilla, kävelyä kaivarissa), mutta ei natsannut ei sit millään. Paitsi jätkä koki tilanteen aivan toisin ja alkoi deittien loppuvaiheessa suunnitella jo yhteistä elämää, lapsia, taisi puhua naimisiinmenostakin. En tiedä olenko ikinä ollut niin kiusaantunut tai tuntenut oloa helpottuneemmaksi, kun pääsin vihdoin kotiin jonkun selityksen varjolla "turvaan". Kotona itkuinen paniikkipuhelu kaverille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos!! :D Ja ihanaa että sieltä löytyy sielunkumppani!! :D Hahah kuulostaa supervaivaannuttavalta, auts!! Siis ekoilla treffeillä.. Oikeesti..?? Mulle kans kerran yks tyyppi joka asui Turussa, alkoi ekojen treffien jälkeen puhumaan et harmi kun hän nyt asuu siel Turussa ja ku etäsuhteet nyt on mitä on.. Juuuuuu :D

      Mutta, ei muuta kun kohti uusia kivoja ja kiusaannuttavia treffejä!! :D <3

      Poista
  6. Ihan huikee postaus, kiitti tästä! :'D Omalle kohdallekin on kyllä aikanaan siunaantunut fair share noista erikoisista tyypeistä, mutta ei mitään sellasta kun sun runopoika (tai Kirsin ystävän slaavikyykkykundi xD).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah ole hyvä, mahtavaa jos viihdytti! :D Nää erikoiset tyypit taitaa siis olla enemmän sääntö kuin poikkeus, heh :D Joo tää slaavikyykkytyyppi veti kyl nyt pohjat mun mielestä oh my!

      Poista
  7. Hahhah, mahtava postaus! Vietin kolmisen vuotta sitten puoli vuotta sinkkuna ja tinderiä ahkerasti selaten. Ensimmäiset treffit oli puolitutun kundin kanssa. Olimme aikanaan viettäneet baari-illan yhdessä ja silloin oli vähän harmittanut, että seurustelin. Noh, menin hyvin fiiliksin treffeille ja sen lisäksi, että kundi oli todella kuiva kävi ilmi, että hän asui äitinsä luona, koska oli opintovapaalla ja teki gradua (ikää yli 30v). Inhoan kissoja ja kävi ilmi, että hänen elämä oli kovin sidottua kissanhoitoon äidin ollessa mökillä. Treffien jälkeen olin helpottunut, että pääsin eroon hänestä ja olin lähdössä tyttöjen reissulle. Aina kun sain puhelimen nettiyhteyden piiriin, häneltä oli noin 20 viestiä vastasin tai en. Tilanne ahdisti ja kerroin suoraan, että tää ei ole mun juttu ja sain kunnon tilityksen miten leikin hänen tunteilla jatkuvasti ja johdin häntä harhaan - ööh, anteeksi mitä, ollaan tunnettu 5 päivää?!?? Viimeistelläkseen typeryytensä hän pyysi, etten koskaan ota häneen yhteyttä (hahahah!), poisti mut Facebookista ja ei tervehdi tänä päivänäkään kadulla.

    Noh sen jälkeen eksyin treffeille kundin kanssa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella tosi hyvältä - urheilullinen, komea, teki paljon töitä ja oli koulutettu. Treffien alkuun kundi piti mulle työhaastattelu tyyppisen kuulustelun perjantai-iltana. Kaveri oli ilmeisesti vetänyt vähän pohjia kotona ja yritti suudella mua "työhaastattelun" päätteeksi. Annoin pakit ja kaveri oli ihan äimänä. Noh lopputreffien aikana kävi ilmi, että kaverilla on niin avioero kuin rattijuoppous takana. Avioero sen takia, että tykkäsi juopotella enemmän kuin olla vaimon kanssa ja vaimo oli hakenut eron. Aika pikkumainen vaimo ;) ilmeisesti vaikutin aika rennolta mimmiltä, koska hän kysyi haluanko lähteä lauantaina hänen ja hänen kavereiden kanssa aamupesulle. Olin ihan hämmentynyt ja kävi ilmi, että termi tarkoitti juopottelua heti la aamusta asti. Upeat treffit ja kaverihan oli sinnikkäästi yhteydessä, vaikka kerroin että ollaan vähän liian erilaisia!

    Moni olisi sulkenut jo Tinderin, mutta minäpä en. Kolmannen kundin kanssa kirjoitin lähes kuukauden päivät tinderissä ja kaikki vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Noh tapasimme sitten vihdoin ja se oli menoa - ihan mahtava tyyppi ja asiat loksahti paikalleen. Nyt meillä on pieni vauva ja asiat todella hyvin. Kolmas kerta toden sanoi.. Tai jotain ;)

    Mukavaa syksyä Tukholmaan! Hyvät tyypit löytää toisensa - lopulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ja mahtava kommentti, kiitos! :) Mitä tarinoita hahhah, apua 30+ mamman nurkissa majaileva kissamies, kuulostaa unelmatapaukselta! Yksi minkä takia inhoan kahvila/dinneritreffejä on toi "työhaastatteluasetelma" mikä niistä helposti tulee, argh, sen takia meen mielummin treffeille joissa tehdään jotain hauskaa! :D Mut haha, miks et lähtenyt kundien kanssa vetämään päiväkännejä, ihme juttu!?! ;D

      Ja siis, ihana lopetus, melkein täällä herkistyin! Ihanaa että oot löytänyt unelmiesi miehen näiden kummallisuuksien joukosta, paljon onnea teille myös perheenlisäyksen johdosta!!<3 Kiitos ja kivaa syksyä sinnekin! :)

      Poista
  8. Höh, mun mielestä on jotenkin ilkeää dissata ihmistä Merrel-sandaaleiden perusteella. Mä ymmärrän kyllä, että yleensä ulkonäköasioiden pitää natsata varsinkin ekoilla treffeillä, mutta mun mielestä on aika halpaa julkisessa blogissa pilkata entisiä deittejään, koska "Merrel-sandaalit". Ei anna sen parempaa kuvaa susta, kuin ne sandaalit kyseisestä miehestäkään :) Ja vähän pisti silmään, "tyyli jalostettavissa parempaan suuntaan". Btw, vaikka sinä itse olisit kuinka tyylikäs ja kaunis, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että on kieltämättä aika mautonta ja rumaa puhua tuolla tavalla toisesta ihmisestä julkisessa blogissaan :) Ja ei, en ole mikään kukkahattutäti, mun mielestä vaan ilmeisesti viestintää opiskelevana pitäs olla vähän paremmin tietoinen mitä kannattaa julkisesti jakaa ja mitä ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, odottelinkin jotain tällaista kommenttia, kyllähän se sieltä tuli. Kirjoitinkin postauksen alkuun ensin että "nyt saa sitten laittaa ne huumorilasit päähän tai skipata koko postauksen", mutta pyyhin koko lauseen pois, koska ajattelin, että jokainen osaisi varmasti ottaa postauksen huumorilla.

      En mielestäni dissannut tässä kyseistä henkilöä, pelkästään hänen pukeutumistyyliään, joka nyt valitettasti vaan mun mielestä oli kamala, nämä ovat mielipidekysymyksiä. Mun mielestä jo pelkästään se, että ilmestyy treffeille vaellussandaaleissa, on hieman kyseenalaista, kyllä mun mielestä treffejä varten voisi ehkä vähän panostaa ja laittaa parempaa päälle, mutta ehkä kaikki eivät ajattele sitä noin. Ja en kertonut henkilön nimeä missään kohtaa täällä "julkisessa blogissani", joten sinänsä hän on ihan turvassa.

      Mitä tulee tuohon "tyylin jalostamiseen", niin se oli myös sellaista vitsailua ;) Vaikka kyllähän se aika usein on niin, että tyttöystävillä on näppinsä pelissä poikaystäviensä ja miestensä tyyliasioissa, jos mies ei itse ihan pukeutumisesta välitä. "Kulta tää paita näyttäis tosi hyvältä sun päällä".. Sitä paitsi, oon ihan avoimesti sitä mieltä, että monen suomalaisen miehen olemus ja ulosanti paranisi kertaheitolla, jos niille antaisi vähän tyylivinkkejä!! Pukeutuminen kuitenkin kertoo aina henkilöstä jotain ja se on se, mitä muut meissä ensimmäisenä näkevät. Suomalaiset miehet voisivatkin ottaa vähän mallia täältä naapurimaasta miesten pukeutumisesta, niin jäisi ne Merrelit sinne kauppojen hyllyille jatkossa (tai ainakin niitä ostettaisiin vain vaellustarkoitukseen)... ;)

      Ja kyllä, viestintää opiskelevana olen erittäin tietoinen siitä, mitä voi ja kannattaa julkisesti kirjoittaa, kuin myös siitä, että kaikki eivät aina osaa lukea niitä julkisesti kirjoitettuja juttuja niin kuin ne on kirjoitettu.

      Poista
    2. Tapahan se on tuokin piilottaa oma arvostelu huumorin taakse ;) Fakta on se, että sä puhut kokoajan toisesta ihmisestä. Entä jos kyseinen mies eksyisi sun blogiin ja tunnistaisi itsensä? Merrelin sandaaleihin pukeutumisen lisäksi kyseenalaista on se, miten kanssaihmisistä puhuu. Jos pukeutuminen kertoo meistä itsestä aina jotain, miksei jokainen sitten saisi pukeutua juuri niin kuin haluaa - itsensä näköisesti? Entä jos sun mies sanoisi sulle, että sun käyttämäsi hattu on ihan hirveä? Jos pukeutuminen kuvastaa omaa identiteettiä, olisitko sä valmis luopumaan esimerkiksi sun rakkaimmasta vaatekappaleesta vain sen takia, että miehen mielestä sä olisit sitten hieman enemmän tyylikäs? Entä jos on oikeasti luontoa ja eräilyä rakastava hippi, jonka elämänarvot ei kietoudu sen ympärille näyttääkö nyt tyylikkäältä ruotsalaiselta vai ei? Entä jos yksinkertaisesti ei halua olla tylsä tyyppi ja pukeutua siihen mitä kaikki muutkin tällä hetkellä itseään "tyylikkääksi" kutsuvat pukeutuvat? Miksi musta tuntuu, että nää jutut on aina näin päin. Miehet on niitä superhuonosti pukeutuvia, mutta itsehän me naiset pukeudumme aina niin kovin tyylikkäästi ja koemme oikeudeksemme ohjailla muiden pukeutumista. Mikä sä olet muiden tyyliä arvostelemaan? Asetu sä toisen asemaan, joku ei välttämättä pidä sunkaan tyylistä tipan tippaa. Se ei tarkoita, että sitä tarvitsee ääneen sanoa. Sanot itse, että nää on makuasioita, anna säkin muiden sitten olla juuri sellaisia kuin ovat. Puhut hieman ristiriitaisesti mielipidekysymyksistä samalla kertoen, että suomalaisten pitäisi pukeutua hieman enemmän ruotsalaisesti. Sulle kans vinkki, tyylikkyys ei tarkoita vain pukeutumista ;)

      Poista
    3. Luet tahallasi nyt lauseitani väärin. En mielestäni sanonut, että kaikkien pitäisi pukeutua kuin ruotsalaiset, mutta kyllä suomalaiset miehet voisivat monesti vähän katsoa peilistä, kun lähtevät ulos. Ehkä myös monesti suomalaiset naisetkin? Ainakin täällä Tukholmassa valitettavan monesti huomaan, että kappas, nuo ovat satavarmasti suomalaisia (ei positiivisessa mielessä), ja kun kävelee lähemmäs, ne toden totta ovatkin sitä. Siististi pukeutumisella (oli se oma tyyli sitten millainen tahansa) voi tuoda omia parhaita puolia esiin ja mun mielestä karkeasti yleistettäen Suomessa ei ehkä ihan vielä osata tätä.

      Ja se on ihan fine, jos luontoa ja eräilyä rakastava hippi haluaa pukeutua siihen omaan tyyliinsä, niin kuin jokainen muukin ihminen saa pukeutua ihan juuri niin kuin itse haluaa mun puolesta. Tässä kirjoituksessani oli kuitenkin kyse siitä, että meillä ei nyt vaan tämän tyypin kanssa ollut mitään yhteistä, koska olimme liian erilaisia, ei pelkästään pukeutumisasioiden takia, vaan ihan kaiken muunkin perusteella.

      Ja pystyn kyllä asettumaan toisen asemaa, mun tyylistä ei todellakaan tarvitse pitää, niin kuin sanoin, nämä ovat makuasioita! Olen ihan satavarma, että joku mies on katsonut joskus, että mitä helvettiä mulla on päällä, mutta tiedätkö, mua ei oikeastaan kiinnosta! :) Jos jonkun miehen mielestä mulla on ruma hattu, käytän sitä todellakin, jos itse tykkään siitä, se on osa minun tyyliäni. Jos tämä kyseinen mies siis eksyisi lukemaan blogiani, hän tuskin pahoittaisi mieltään, jos tämä kyseinen tyyli oli todellakin sitä, mistä hän itse pitää. Hän varmastikin ajattelisi samalla tavalla kuin minä, että "voi harmi jos joku ei tyylistäni pidä, käytän silti Merrel-sandaaleita, vaikka tuo pikkumainen akka ei niistä pitänytkään, onpa hyvä ettei meille syntynyt mitään yksi treffejä enempää". Meitä on täällä niin moneen junaan, kaikilla ei vaan voi klikata, ei tyylillisesti, eikä henkiselläkään puolella.

      Ja sellainen pikku vinkki myös sinne suuntaan, että nettitrollaaminen ja anonyymina kommentoiminenhan se vasta tyylikästä onkin tänä päivänä, olet oikein muodin aallonharjalla! ;) Mukavaa lauantaita, toivottavasti sulla on ohjelmassa jotain mukavampaakin tekemistä kuin anonyymikommenttien kirjoittelu! :)

      Poista
  9. Ihan mahtava kirjoitus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhaha kiitos, super et tyggäsit!! :)

      Poista
  10. Hahahaaa mikä postaus!xD Olen ollut myös nyt noin kaksi vuotta sinkku ja on kyllä mahtunut näihin kahteen vuoteen mitä erikoisempia tapauksia. Teimme kerran erään herran kanssa ruokaa hänen luonaan ja kävimme tätä ennen kaupassa. Mies maksoi ostoksemme, eikä edes kysynyt multa että miten maksamme. Treffien jälkeen tekstailimme myöhemmin jotain ja mies sanoi että "ainiin, laitatko mun tilille niistä ruuista 13,24 euroa".... Summa oli siis jaettu tasan puoliksi ja tottakai maksoin tämän, mutta haloo.. Mielestäni hän olisi jo kassalla voinut sanoa että jaetaanko summa. Ja muutenkin, olihan toi senteilleen laskeminen vähän outoa.xD

    Tällaista.. Heh, deittailu jatkuu!;D Ja hei älä välitä noista mielensäpahoittajista. Niitä mahtuu aina joka paikkaan. Tuolla asenteella ei varmaan muita olekaan ollut kuin huonoja treffejä.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah, kiitos kommentista! :D Voi voi, olipas tarkka tapaus tää sun deitti.. Toi tilanne on aina vähän kiusallinen et kumpi maksaa, voihan sen tietty näköjään noinkin hoitaa ':D..

      Joo en välitä, meitä on täällä moneen junaan niin kuin jo totesin! ;D Deittailu jatkuu, hauskoja treffejä sinne jatkossa! ;)

      Poista
  11. Ihanaa, että välillä tulee näin erilaisia postauksia! Olen itse kanssa ollut pidemmissä suhteissa ja enemmän ja vähemmän aina seurustellut. Nyt kuitenkin pitkä parisuhde päättyi elokuussa ja olen sen jälkeen ollut itsekseni. En halua edes treffailla, koska yritän keskittyä saamaan opinnot päätökseen. Toisaalta minun ei ole edes mitään järkeä treffailla, koska olen muuttamassa ulkomaille kahden kuukauden päästä. Ja kaiken kaikkiaan koen, että haluan todellakin olla vain ja ainoastaan yksin: tutustua itseeni paremmin (jos asian voi ilmaista niin).

    En oo ihan hirveesti treffeillä käynyt. Mutta ehkä eniten hukkaan käytetyt pari tuntia tulee mieleen, kun olin 16-17-vuotias ja yksi poika pyysi minua ulos (kyseinen jätkä ei ollut millään tavalla kiinnostava, ei ulkonäöllisesti, ei ihmisenä, ei yhtään), mutta suostuin lähtemään hänen kanssaan leffaan, koska kaveri oli kerännyt niin paljon rohkeutta tullakseen puhumaan mulle. Ei olisi pitänyt suostua. Elämäni kiusallisimmat pari tuntia IKINÄ! Meillä ei ollut mitään puhuttavaa, onneksi siis mentiin elokuviin. Elokuvissa hän istui ihan liian lähellä ja silloin huomasin (miten olisin voinut olla huomaamatta) että kaveri haisi aivan hirveän pistävästi hieltä. Yritä siinä sitten nauttia elokuvasta sen pari tuntia. No en vieläkään ymmärrä miksi herra haisuli luuli, että treffit olivat jotenkin onnistuneet, koska treffien jälkeen hän yritti vielä suudella minua. Tein aika tyylikkään selän taivutuksen taaksepäin, huikkasin moikat ja lähdin hyvin äkkiä kohti kotia.

    Onneksi kyseinen tyyppi ilmeisesti ymmärsi yskän, eikä hänestä kuulunut mitään tämän jälkeen. Mutta itse ainakin opin sen, etten mene enää kohteliaisuudesta kenenkään kanssa treffeille hukkaamaan aikaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit, pitää yrittää kirjoitella jotain erikosempaa juttua useamminkin siis! :) Ymmärrän täysin halusi olla nyt ihan yksin, tekee varmaan ihan hyvääkin pitkän suhteen jälkeen.. Tiedän nimittäin täysin mistä puhut tuossa itseensä tutustumisessa, mä ainakin koen, että oon vasta näiden kahden vuoden aikana oppinut tietämään kuka mä olen yksinäni, omana persoonanani, en vain jonkun tyttöystävänä :)

      Ahahahah kuulostaa kyllä kiusallisilta treffeiltä, onneksi olitte vain leffassa! :D Ja mahtava suudelman ohitus ahahha.. Yksi kaverini on kanssa kerran mennyt hädissään kyykkyyn kun eräs epämiellyttävä tyyppi oli yrittänyt suudella häntä :DD

      Poista
  12. Huh, tää deittimaailma on kyllä melkoinen! Viis vuotta enemmän tai vähemmän siellä pyörineenä tuntuu, että oon saanut osani ja valmis nyt joko a. vanhaksipiiaksi tai b. löytämään jonkun, jonka kanssa on oikeasti hyvä olla. Hyviä ja fiksuja miehiä on mahtunut mukaan, onneksi! Paskin on ehkä ollut jamppa, joka ei viitsinyt hypätä pyöränsä selästä kävelemään seurakseni, tahtoi tilata terassilla olutta ja kun itse halusin vain pienen jätskipuikon, ei hänkään sitten "jaksanut" jonottaa kolmen asiakkaan jonossa oluttaan, vaan tuli niskoja nakellen jäätelöjonoon ja tokaisi tiskillä "no, maksanko mä sen nyt". Häkellyksissä mumisin takaisin, että voin hyvin maksaa itse, lopulta hän sentään päätyi maksamaan ja treffit jatkuivat sitten hienosti kun herra alkoi inttää ja lopulta saatuaan minut myöntymään mielipiteeseensä yhdestä asiasta, totesi "no niin". Ainoan kerran elämässäni käytin kaverin "avaimet on jääneet kotiin, tuu antamaan vara-avain"-hätäsoittoa ja onnistuin lemppaamaan tyypin kadunkulmaan, kun sattui törmäämään siinä tuttuunsa. Jumaleissön, mitä taliaivoja maailmaan mahtuu, toivottavasti ei tartte enää päätyä treffeille yhdenkään sellaisen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhaha totta! :D Voi helvetti, kuulostaapa kyllä tosiaan erittäin mukavalta jampalta tää deittisi, mistä näitä oikeasti tulee! ':D Mutta hei, ei lannistuta siellä, kyllä niitä kivojakin tyyppejä tänne maailmaan mahtuun, hyvät tyypit löytää aina lopulta toisensa, niin kuin joku tuossa aiemmin jo totesi! Toivottavasti seuraavat treffit on hauskemmat ;)

      Poista
  13. Ihan mahtava postaus! Sain päivän parhaat naurut. Ja toi slaavikyykkydeitti vetää kyllä pohjat! :D

    Mulla ei ole mitään yhtä hohdokasta tarjolla, mutta kerran kävin deiteillä lupaavan baarituttavuuden kanssa. Mies oli komea ja muutenkin fiksun ja hauskan oloinen. Ekoilla treffeillä ekan viiden minuutin aikana selviää sitten, että me ollaan SUKULAISIA a.k.a. pikkuserkkuja!! Siinä kyllä fiilikset lopahti molemmilta hyvin äkkiä, kun tajuttiin tämä fakta. Siinä vaiheessa olin ollut aika pitkään sinkkuna ja naurettiin ystävän kanssa, että nyt on kaupungin mieskiintiö tullut täyteen, kun jäljellä on enää sukulaisia :D
    -Neiti S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahah, kiitos! Kiva jos onnistuin naurattamaan :D Joo, slaavikyykky julistettakoon kommenttiboksin paskoimmiksi treffeiksi haha..

      Mut siis ahahahha onhan nää sukulais-treffitki aika fail ahaha! ':DDD Voi eiii.. Mut hei, mites se menikään, mitä serkumpi, sen herkumpi?!! :DD Hyvät geenit ainakin teidän suvussa! ;)

      Toivottavasti jatkossa tulee vastaan muitakin kuin kaukaisia sukulaisia! Kiva kun jätit kommenttia :)

      Poista
  14. Ai, että mä räkätin näitä lueskellessa! :DD Välillä mietin, että mistä kivenkoloista noita kummia tyyppejä kaivautuu, koska jokaisella kaverilla näitä tarinoita tuntuu olevan..

    Itsellä onneksi paljon hyviäkin kokemuksia, mutta ehdottomasti oudoin tapaus oli rakkaudentunnustus ensitreffien jälkeen. Minähän en aina pysty hillitsemään reaktioitani, joten aloin tietenkin hysteerisesti hirnumaan, eikä siitä meinannut tulla loppua.
    Samainen herra myös yritti rajoittaa puheitani, josta tuli ihan lastentarhan meininki mieleen. Jos hemmetti-lipsahti, niin johan oli torumassa, että ei saa kiroilla ja rempseää, suorasanaista luonnettanikin olisi pitänyt hillitä. "kotona voi olla mitä haluaa, mutta ei muiden edessä"..
    Kiitos, mutta ei kiitos! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahahah, loistavaa! ':D No joo, en tiedä kyllä.. Ja siis mullakin on ollut ehdottoman hyviä treffikamuja, nääkin tässä ylhäällä luetellut, mutta välillä vaan liika on liikaa :D

      Voi luoja, rakkaudentunnustus ekojen treffien jälkeen, apua :D Mä voin kyllä niin kuvitella sun reaktion ahaha!! Ööö joo ei tollasta miestä sulle, ei todellakaan!! xD

      Poista
  15. Hauska postaus ja tervetullutta vaihtelua! Jään odottamaan sitä part 2:sta ruotsalaisista/tukholmalaisista miehistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiitos, kiva että upposi!! :D Hehe, katsotaan saanko siitä järkevää postausta aikaiseksi ;)

      Poista